Ostimme Pikkukarhun kanssa liput Euroviisujen semifinaalin harjoituksiin, kymmenellä eurolla pääsi piippuhyllylle. Sieltä oli loistavat näkymät ja esitys oli ... spektakulaarinen!
Tänä vuonna muodissa näyttävät olevan suuret viuhkat ja plyymi, sekä plyymistä tehdyt suuret viuhkat.
Totuuden nimissä on tosin sanottava että jouduin hakeutumaan ainoan lähistöllä olevan kaiteen luo rivin päätyyn ja halaamaan sitä esityksen loppuun asti. Se oli todellakin oikea, pystysuora piippuhylly - ja minun korkean paikan kammoni on pahentunut iän myötä.
Eilen Suomen queer-tutkimuksen seuran järjestämässä Queer Eurovision -seminaarissa Karen Fricker epäili, että Englannin stuertti/ lentoemäntä -esitys menee liiallisuuksiin, se yrittää liikaa olla campia ollakseen oikeasti campia. Englanti ei ole seminifinaalissa, enkä minä pidä kappaleesta kovin paljoa. Ehkä siksi että Sestren esitys tuntuu olevan liian lähellä (2002), jotta viittaaminen siihen olisi nostalgisia tunteita herättävää.
Mutta tutkijan kommentti sai minut pohtimaan Tanskaa. Drama Queen oli ollut televisiosta nähtynä jotenkin ennalta arvattavan tuntuinen. Lavalla Peter Andersenin DQ oli kuitenkin jotenkin herkkä ja totinen. Eikä se totisuus tuntunut vetävän mattoa esitykseltä, joka oli yhtä kliseetä: sulkia, paljetteja, kimmoisia miestanssijoita, asunvaihtoja. Ehkä jokin pakonomainen vitsikkyys olisi voinut sen tehdä: vink, vink, drag queen, eikö olekin metkaa/ campiä?
Harmaan puun kylästä lähtee siis huomenna ainakin yksi tekstiviestiääni Tanskalle (ja ehkä Bulgariallekin).
Serbian butch-esteettisen Marija Šerifovićin esitys, jota varsinkin Pikkukarhu oli odottanut, ei näyttänyt oikein tomivan lavaversiona. Siinä oli liikaa paikoillaan seisoskelua. Tai siis liikaa olivat ne noin kuusi tanssijaa jotka lähinnä seisoivat laulajan ympärillä. Ja minun mieltäni vaivasi euroviisuseminaarissa kuultu juttu, että Marija Šerifović olisi lehdistötilaisuduessa puhunut aviomiehestään ja lapsistaan. Onko hänet siis stailattu butch-esteettiseksi taktisista syistä? Se olisikin jotain Tatun jälkeen, jos 'lesbojen' mediaseksikkyys & myyvyys alkaisi ulottua koulutyttökuvastosta paksuihin keski-ikäisiin putseihin..
