yhden polun pää, toisen alku

Viikonloppuna oli Momon elämän suurimmat juhlat (tähän asti). Koska Momo on yksi läheisimmistä ystävistäni, suurin osa juhlista meni siihen että taistelin vastaan yllykettä ruveta vuolaasti ja kovaäänisesti parkumaan (se niistä cooliusfantasioista). Momo soitti seuraavana päivänä ja sanoi itkeskelleensä koko aamupäivän, koska oli niellyt liikutuksen kyyneleitä koko edellisen päivän. (ei, ne eivät olleet hautajaiset)

Lisäksi minulle on tarjottu töitä, alan töitä! Ihme on siis tapahtunut. Vaikka silppupätkäihme, niin ihme kuitenkin.

Meillä on uusi lattia!

Se on tosi kaunis. Punertavan vaaleaa laminaattia. Luulen, että se on esittävinään pyökkiä. Siinä se ei onnistu kovin hyvin, mutta väri on suloinen.

Tosin listat puuttuu vielä, lattia on pölyssä ja yksi tiskipöydän aluskaapeistakin puuttuu vielä. Mutta. Olen päässyt karusta omaan sänkyyn nukkumaan.

Istuimme tänään keskellä pölyn peittämää lattiaa tyhjässä olohuoneessa Pikkukarhun kanssa (Kissanminttu katsoi Tomi Traktoria makkarissa) ja sanoin kotimme alkaneen näyttää sen verran keskiluokkaiselta, että alituinen köyhyysnarinani on menettämässä pohjaansa ystäväpiirini silmissä (huom: lattian maksoi siis taloyhtiön vakuutus). Niin, sanoi Pikkukarhu ja näytti tyytyväiseltä.

Tänään telkusta

Poskiontelot iskee tulta. Ähhh, luulin levänneeni viikonloppuna, mutta maanantaina flunssa on äitynyt vain pahemmaksi. Minulla on deadlinet myöhässä ja meillä kotona on lattiaremppa (vihdoinkin - sitä on odotettu nyt kolme kuukautta). Mikä tarkoittaa että menemme anopin luokse asumaan päiväksi tai pariksi. Tahtoo oman sängyn koloon omien peittojen sisälle sykkyrään. Sekä haamukirjoittajan, joka ystävällisesti tekee työni silloin kun olen kipeä.

Illalla Voimalasta tulee Tohtoritehtaan työttömät (ma TV1 klo 21.50). Se ei kosketa minua. Ensinnäkään en ole tohtori ja toiseksi en voi olla työtön koska minulla ei ole ollut työsuhdetta noin sataan vuoteen, hmmm...Voin siis katsoa loppuun asti Big Loven (ma Nelonen klo 21.00)*, josta Mikko Silvennoinen viime keväänä Yöpervonen-seminaarissa sanoi, että se on nyt se norminhavisuttajaohjelma. Kaiken maailman bongaa homo - duunaa heteroo -ohjelmat on menneet pois muodista ajat sitten.



*L-koodia anopilla ei siis voi katsoa. Nyt menen ostamaan videokasetin.

Kakkua!

Kissanminttu osaa jo todistettavasti partitiivin, ainakin kun tilanne on graavi. "Äiti, kakkua!" hän kiljaisee kun tahtoo pullaa, kakkua tai pikkuleivän. Kuten tänä aamuna kun juhlimme ystävänpäivää juomalla pullakahvit aamusella.

Hauskaa ystävänpäivää kaikille!
toivottaa Eintel

j.k. puhdistauduttuani tulevaisuusangstin tulisessa järvessä maanantain kirjoitin ahkerasti koko tiistain ja keskiviikonkin suhteen kirjoittamisodotukset on korkealla...

Tila eli pakoilua ja käsitekauhu

Huolimatta flunssasta onnistuin haravoimaan kalenteristani kolme puhdasta kirjoituspäivää: nyt kirjoitan, nyt vain kirjoitan. Ja mitä tapahtui?

Luin aamulla verkosta uudet työpaikkailmoitukset ja onnistuin saamaan itseni Tilaan. Tilassa olen varma, etten koskaan löydä palkkatyötä, että joudun irtisanoutumaan yliopistosta päästäkseni kortistoon, että vedän koko perheemme taloudelliseen suonsilmäkkeeseen vain koska olen kyvyiltäni, taidoiltani ja koulutukseltani työelämäkelpaamaton.. Niellen kyyneleitä käytän kallisarvoista kirjoitusaikaa ansioluettelon hiomiseen siltä varalta että jonain päivänä - että vielä jonain päivänä - tulisi hakuun työpaikka, jonka saamiseen minulla olisi hyvät mahdollisuudet (siis paremmat kuin Ässä-arvalla päävoiton saamiseen)..

Ja tämä kaikki luultavasti vain siksi että kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta.

Leena Huovinen voitti!

...jos sisälukutaitoni vielä toimii (näistä kun ei ikinä voi olla ihan varma):

http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/tiedotteet/hiippakuntatiedotteet/?num=14180

Pitkän piinan alkua vai väärä hälytys?

Kissanminttu heräili pitkin yötä yskimään kuin kissa, jolla on karvapallo kurkussa. Aamulla hän yski ja itki ja piti toista kämmentä kuppina korvan päällä. Pikkukarhu vei hänet lääkäriin: alkava korvatulehdus. Minua vähän hirvittää tämä ensimmäinen antibioottikuuri. Tuleeko näitä vielä paljon, korvatulehduksia, jälkitauteja ja antibiootteja? Olin itse lapsena aina sairas - sairastin kaiken mahdollisen ja noin puolet mahdottomista. Ensimmäiset antibiootit sain kahden viikon ikäisenä (tulirokkoon) ja sittenhän niitä riitti..

***

Tänään tulee Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin päätös pastori Leena Huovisen tapauksesta. Tuo syntisäkki kun on mennyt (ehkä) siunaamaan kahden samaa sukupuolta olevan liiton! Mikä rikos ihmiskuntaa ja rakkauden kaksoiskäskyä kohtaan!

...eikö kirkolla ole mitään tärkeämpää tehtävää kuin moinen ajojahti, ihan oikeasti?