Tuesday, February 28, 2006

Pulaa ajasta ja unesta

Arki on mennyt kauheaksi hössötykseksi. Huomaamatta olimme molemmat jättäneet lukuisia asioita helmikuulle, kun sittenhän olemme molemmat kotona. Nyt juoksemme asioilla joka päivä ja jonotamme toisiltamme aikaa tälle ainoalle nettikelpoiselle tietokoneelle.

Kiirettä ei paranna haperoitunut muistini. Ja Pikkukarhun muistikin hapuilee, sillä Kissanmintun yöt ovat kovin vaihtelevia, emmekä ole saaneet univajetta korjattua missään vaiheessa. Minun voimiani ja muistiani syö vielä suru.

Elämässämme on liian monta liikkuvaa osaa. Kalenteri pudottelee tapahtumia ja deadlineja syliimme harva se päivä. Havahduin eilen kahden pienen apurahan dedikseen ja yhden konffapaperin myöhästymiseen. Silmät soikeina olen tuijottanut ruutua ja yrittänyt ajatella kahdella eri kielellä työasioita, jotka ovat olleet melkein vuoden verran poissa. Tänään olen kirjoittamisten lomassa hakenut ohjaajan työhuoneelta lausunnon ja kiidättänyt yhden hakemuksen naapurikaupunkiin hakemusarvioijan työhuoneelle, koska postiin hakemus ei enää ehtinyt.

Meidän pitäisi istua alas ja tutkia, mistä kaikki kiire syntyy, ja alkaa purkaa tätä sotkuista lankakerää. Jossain on langanpää. On se siellä jossain.

Saturday, February 18, 2006

Laatuaikaa

Äitini sai kuin saikin perunkirjoituspaperit allekirjoitettua, ja lisäksi näyttää siltä että olen löytänyt työtilan mukavasta työyhteisöstä. Ja vain vajaan puolen tunnin bussimatkan päästä. Jo kolmen viikon kuluttua pääsen töihin (jihaa!) .

Kodin seinät ovat tulleet tuttuakin tutummiksi ja alkaneet viime aikoina kuin itsekseen hivuttautua toisiaan kohti. Pikkukarhu vasta totuttelee kotiin jäämiseen, mutta olen saanut jo todistaa yhden paskahalvauksen aiheesta 'En ole puhunut yhdenkään aikuisen kanssa moneen päivään!!' Se ei itse asiassa pitänyt paikkansa, Pikkukarhu oli edellisenä iltana pelaamassa, mutta se on kuulemma urheilua eikä seurustelua.

Minä tein tänään yksin jännittävän retken Pasilan Lidliin ostamaan edullisia vaippoja. Se on sitä aikuisten omaa laatuaikaa, nääs.

Tuesday, February 14, 2006

Pipanoita, papanoita

Se niistä onnen pipanoista: pari tuntia ennen paikkakuntansa oikeusaputoimiston aikaa äiti soitti humalassa. "Et ole oikeustoimikelpoinen, jos olet humalassa" yritin sanoa. Mutta mitä sillä on väliä - en tiedä ehtiikö siinä ajassa juoda niin paljon vettä, että selviäisi riittävästi. Se, saiko hän paperit allekirjoitettua, jää nähtäväksi. "On niillä ollut ennenkin asiakkaita, jotka tulee sinne humalassa" Pikkukarhu lohdutti.

Kysyä tietenkin sopii, mikä on se manipulatiivinen logiikka, joka sai hänet soittamaan minulle nyt, kun hänellä ei edes ollut kiireellistä asiaa (muistolaattojen hinnoista).

Monday, February 13, 2006

Tilkkuja

Kävimme viikonloppuna Ruotsin risteilyllä. Laivalla minua hiukkasen kirpaisi: "Tätäkö tämä nyt tulee olemaan?" kysyin Pikkukarhulta. "Kohta me asutaan rivarissa jossain Perä-Espoossa, johon menee vain yksi bussilinja ja viimeinen bussi perjantaisin puoli yhdekältä illalla. Sitten meillä on 1-2 vanhaa autoa, jotka ovat koko ajan rikki ja kaksi koiraa, jotka ei mahdu minnekään. Ja lasta saa ajeluttaa koko ajan jonnekin koska siellä ei ole mitään muuta kuin metsää." "Mutta eihän meillä ole varaa rivariin" sanoi Pikkukarhu äänessään haikeutta. (saattaisi meillä ollakin: ei ostamiseen, mutta vuokraamiseen)

Matka oli kuitenkin ihan mukava. Onnistuimme jopa syömään buffet-illallisen niin että haimme ruuat vuorotellen ja Kissanminttu makoili pöydän vieressä vaunuissa leikkien tyhjällä salmiakkiaskilla. Pienet välinatinat menivät ohi toisella kädellä vaunua hytkyttäen. Tukholmassa vietimme päivän Haitulan kanssa, joka on siellä työkomennuksella. Kävimme konditoriassa sekä kirjakaupassa ja söimme maittavan lounaan Torgetissa, joka oli meille kaikille ihan hauska uusi tuttavuus. (Seuraavaksi Haitula lähtee Teksasiin. "Tulkaa sinnekin" hän sanoi ja me huokailimme kaihoisasti).

Matkaa tosin varjosti Kissanmintun sitkeä yskä, joka yöllä herätti meidät kaikki kolme tunnin välein sekä iso huoltajuuteen liittyvä riita, joka meillä on meneillään Eemelin kanssa. Mutta siitä joskus myöhemmin.

Onnen pipanoita: sain yllättäen vapautuksen perunkirjoitukseen osallistumisesta. Isäni ehdotti sitä ja äiti hyväksyi ilman suurempia vastalauseita. Lisäksi pientä tuntityöhommaa on tiedossa Pikkukarhulle kevään ja kesän mittaan. Ja itselleni on tiedossa syksyksi ainakin kuukauden verran töitä. Meidän työelämätilkkutäkki saa lisää pieniä tilkkuja, ja on taas helpompi hengittää.

Wednesday, February 08, 2006

Supliikkimies

Menin alkuviikosta Elannon hautaustoimistoon hankkiakseni pienen metallilaatan Pessin puiseen ristiin. Minua ryntäsi palvelemaan entuudestaan tuntematon miesvirkailija, oikea myyntitykki: "Ei missään nimessä ette voi hankkia tuollaista pientä, se ei kestä ulkona vuottakaan!" Hänestä minun olisi pitänyt ostaa kahden kämmenen levyinen painava laatta, joka yleensä kiinnitetään kiveen, hinta 250-280 euroa. Hän seisoi käytävällä ja huusi myyntipuhettaan. 'Menee yli meidän budjetin, eikö todellakaan ole pienempää..' yritin turhaan saada suunvuoroa. Kävelin sitten tyynesti ulos liikkeestä. Ulkona en enää ollut niin tyyni: kahlasin lumessa Töölön katuja ja nielin kyyneleitä.

Tänään Hesarissa oli m.a. professori Eva Gottbergin mielipidekirjoitus varattomien kuolinpesien hoitamisesta, jossa aivan järkevästi vaadittiin suunnittelua näiden pesien hoitamisen kehittämiseksi, jopa korvausta asiainhoitamisesta. Mutta. En voinut olla hätkähtämättä kun luin: 'Valtionkonttorin olisikin syytä luoda erilliset toimintaohjeet näiden pesien varalle (---) tilanteissa, joissa omaiset kääntävät selkänsä pesälle." Me emme kääntäneet selkäämme millekään. Mutta tämä tie on ollut hyvin raskas tarpoa. En sanoisi kenellekään, että hänen tulisi kulkea sama reitti. Itsemurhan tehneen omaisen kannattaisi säästää itseään, jos vain keksii keinot siihen - tukea on vaikea löytää.