Sunday, April 23, 2006

voihan tupenrapinat!

Olemme riidelleet, voi kuinka olemmekaan riidelleet Pikkukarhun kanssa. Kaikesta mahdollisesta: tiskivuoroista, vaipparoskien viemisestä, jatkuvasta urheilun katsomisesta telkkarista (Pikkukarhun), Kissanmintun päiväunista, Kissanmintun syöttämistavoista, siitä etten aamulla ehdi ajoissa töihin, siitä ehtiikö Pikkukarhu juoda aamuteetä, siitä että teen niin paljon töitä, siitä että teen töitä myös kotona (illalla kun Kissanminttu on nukahtanut, ehtii hyvin vielä vähän kirjoittaa klo 22-23), siitä saanko levätä flunssassa, jatkuvasta ärtymystilasta (minun), työstressin kotiin tuomisesta (minun), toisen neuvomisesta ja neuvomisen sävystä, toisella kielellä päällepuhumisesta (eli Kissanmintun kehittymisestä kaksikieliseksi), sukuloimisen tiheydestä..

Kun Kissanmintun univaikeudet (hampaita? liikkumaan opettelu? flunssanalku?) hetkeksi hellittävät ja saamme nukkua muutaman yön paremmin, elämä on taas vähän aurinkoisempaa. Mutta sitten tulee jokin pienen pieni kähnäys, ja taas räjähtää.

[teksti tarkastutettu Pikkukarhulla ennen lähettämistä. toim. huom.]

Monday, April 17, 2006

Kissanminttu Ei-Ei-maassa

Ei saa syödä johtoja; ei saa syödä pistorasiaa; ei saa syödä mattoa; ei saa syödä kenkiä; ei saa syödä vaippapakettia; ei saa syöksyä pää edellä alas pesukoneen päältä; ei saa syöksyä pää edellä äitien sängystä; ei saa syöksyä pää edellä sohvasta; ei saa syöksyä mistään alas tehden voltin taaksepäin kerien.

Ei saa kaivaa lattiakaivon ritilästä töhnää; ei saa syödä lattikaivon ritilän töhnää; ei saa syödä kännykkää; ei saa syödä television kaukosäädintä; ei saa syödä digiboksin kaukosäädintä; ei saa kylässä syödä koiran kupista; ei saa kylässä juoda koiran kupista; ei saa kylässä uittaa tavaroita koiran kupissa. Ei saa kylässä syödä johtoja; ei saa kylässä syödä pistorasiaa..

Voi Kissanminttu-parkaa. Juuri kun hän on oppinut ryömimään kunnolla eteenpäin ja pystyy hissunkissun vaihtamaan huonetta, hän löytää itsensä Ei-Ei-maasta ja maata vartioi kaksi isoa Ei-Ei-poliisia.

Saturday, April 08, 2006

Satuhäät

Katselimme eilen kotosohvalta Satuhäiden jaksoa, jossa naispari, Anu ja Terhi menevät naimisiin. Siinä kyyneltyi poski ja toinenkin (sohvatyynyt sentään säästyivät).

Selitimme lelukaaren alle parkkeratulle Kissanmintulle, että siellä ne köllivät, Anun ja Terhin vauvat mammojensa masuissa, pimeässä ja lämpimässä eivätkä tiedä mitään siitä, mitä nyt tapahtuu. Niinkuin köllit sinäkin viime kesäkuussa. Kissanminttu kirskui takaisin monimerkityksellisesti.

Sunday, April 02, 2006

Tulipallo

Olen kirjoittanut niin paljon, että oikean lapaluun alla on kuuma kipeä pallo. Olen kirjoittanut paljon, mutta olenko kirjoittanut hyvin, sitä epäilen. Kun olin kotona, ajattelin usein, miten miellyttävää on väsyä työstä ja tulla perjantaina kotiin niin että tietää tehneensä jotain.

Kodin työt sen sijaan, niiden toisto uuvuttaa ihmisen (lue: naisen). Samojen tuttipullojen pesemistä samalla pulloharjalla kolme kertaa päivässä. Perunaa ja porkkanaa kattilassa porisemassa. 4 x 19 pientä elefanttia ja varovainen siirto pinnasänkyyn. Pesukoneen tyhjennys, ripustus, täyttö, puhtaiden taittelu, kaappiin siirtely, tyhjennys, ripustus, täyttö.

Pyykkivuoren keskellä haavekuvat työssäkäynnin palkitsevuudesta kasvavat nopeasti kuin pavunvarsi. Unohtuu itsensä alttiiksi laittamisen tunne ja epävarmuus, jota huoli työn jatkuvuudesta pahentaa. Juoksisipa palkka jos ei ihan vakityössä, niin olisipa edes pitempi pätkä! Nyt on tiedossa tuloja vain syksyyn asti. Tyhjennys, ripustus, täyttö. Pelkäänpä että tässä käy vielä niin että syksyllä Pikkukarhu saa töitä ja minä en. Yhtäkkiä onkin taloudellisesti järkevää, että minä jäänkin kotiin hoitamaan Kissanminttua, sillä kotihoidontuki lisineen on enemmän kuin työttömän peruspäiväraha. 794 x 19 elefanttia!