Minun pitäisi kirjoittaa naurusta vaikka minua ei naurata yhtään, päinvastoin. Tänä aamuna heräsin selkä kivettyneenä ja jouduin pakottamaan itseni eteenpäin. Ehkä ruumiini ei halua, että teen työtä? (tai sitten se johtui siitä hotellin upottavasta sängystä - olimme hääpäivänä hotellissa, sillä havahduimme juuri siihen, että meidän on käytettävä häälahjaksi saatu hotellilahjakortti pois.. ei niinkään harmillista)
Huomenna klo 10.15 lakivaliokunnassa ovat kuultavina kaksi perustuslakiasiantuntijaa, heistä riippuu meneekö esitys tältä osin suoraan eduskunnan äänestykseen, ehkä jo ennen kesälomia, vai saako perustuslakivaliokunta siitä uuden pähkinän purtavaksi. Asiantuntijoista toinen, prof. Mikael Hiden oli valiokuntatyöskentelyssä mukana jo viime eduskuntakaudella, kun leivottiin sitä huippukummallista juridista isyyttä promotoinutta lakiehdotusta.
OTL Maija Sakslin puolestaan on toiminut Ihmisoikeusliitossa. Laitan toivoni häneen. Sen pienen, hennonvihreän verson, joka rikkaruohon seassa pilkistää. Toivoa on, onhan?
