Olen aloittanut työt. Askeleeni on hyvin kevyt matkalla työhuoneelle, silloin kun sinne suinkin vain ehdin. Kaikenlaiset järjestötehtävät lennättävät kokouksissa ja tapahtumissa minua pitkin kaupunkia - jokin hurpa niihinkin olisi kyllä saatava. No joo, nyt oli naistenpäivä, feministisen vuoden ruuhkaviikko. Ensi viikolla teen jo täyden viikon opetuksen suunnittelua. Ihan-varmasti-juu-takuulla.
Sain naistenpäivänä lahjaksi Pikkukarhulta Märta Tikkasen omaelämäkerrallisen teoksen Kaksi. Kiistelemme Pikkukarhun kanssa siitä, kumpi on kumpi. 'Jos väität, että sinä olet Märta, niin sinulla on kyllä tosi paha kotiäitikriisi', sanoin tänä aamuna (Pikkukarhulla on, oikeasti, kuuntelen kun hän puhuu minun parin kuukauden takaisia lauseitani omalla suullaan).
Meissä on annos Märtaa ja Henrikiä molemmissa - toivottavasti ei ihan yhtä paljon, ei ihan yhtä raadollisesti kuitenkaan. Kirjassa on paljon tunnistettavaa, koska olemme samalla alalla . Mutta moiseen hengästyttävään luomistahtiin meistä ei yllä kumpikaan. Toisaalta, se mitä me 'luomme' on usein epämateriaalista ja vailla copyright-oikeuksia, me kun molemmat satumme olemaan koukussa politiikkaan.
