Kävimme viikonloppuna Ruotsin risteilyllä. Laivalla minua hiukkasen kirpaisi: "Tätäkö tämä nyt tulee olemaan?" kysyin Pikkukarhulta. "Kohta me asutaan rivarissa jossain Perä-Espoossa, johon menee vain yksi bussilinja ja viimeinen bussi perjantaisin puoli yhdekältä illalla. Sitten meillä on 1-2 vanhaa autoa, jotka ovat koko ajan rikki ja kaksi koiraa, jotka ei mahdu minnekään. Ja lasta saa ajeluttaa koko ajan jonnekin koska siellä ei ole mitään muuta kuin metsää." "Mutta eihän meillä ole varaa rivariin" sanoi Pikkukarhu äänessään haikeutta. (saattaisi meillä ollakin: ei ostamiseen, mutta vuokraamiseen)
Matka oli kuitenkin ihan mukava. Onnistuimme jopa syömään buffet-illallisen niin että haimme ruuat vuorotellen ja Kissanminttu makoili pöydän vieressä vaunuissa leikkien tyhjällä salmiakkiaskilla. Pienet välinatinat menivät ohi toisella kädellä vaunua hytkyttäen. Tukholmassa vietimme päivän Haitulan kanssa, joka on siellä työkomennuksella. Kävimme konditoriassa sekä kirjakaupassa ja söimme maittavan lounaan Torgetissa, joka oli meille kaikille ihan hauska uusi tuttavuus. (Seuraavaksi Haitula lähtee Teksasiin. "Tulkaa sinnekin" hän sanoi ja me huokailimme kaihoisasti).
Matkaa tosin varjosti Kissanmintun sitkeä yskä, joka yöllä herätti meidät kaikki kolme tunnin välein sekä iso huoltajuuteen liittyvä riita, joka meillä on meneillään Eemelin kanssa. Mutta siitä joskus myöhemmin.
Onnen pipanoita: sain yllättäen vapautuksen perunkirjoitukseen osallistumisesta. Isäni ehdotti sitä ja äiti hyväksyi ilman suurempia vastalauseita. Lisäksi pientä tuntityöhommaa on tiedossa Pikkukarhulle kevään ja kesän mittaan. Ja itselleni on tiedossa syksyksi ainakin kuukauden verran töitä. Meidän työelämätilkkutäkki saa lisää pieniä tilkkuja, ja on taas helpompi hengittää.
