Äitini sai kuin saikin perunkirjoituspaperit allekirjoitettua, ja lisäksi näyttää siltä että olen löytänyt työtilan mukavasta työyhteisöstä. Ja vain vajaan puolen tunnin bussimatkan päästä. Jo kolmen viikon kuluttua pääsen töihin (jihaa!) .
Kodin seinät ovat tulleet tuttuakin tutummiksi ja alkaneet viime aikoina kuin itsekseen hivuttautua toisiaan kohti. Pikkukarhu vasta totuttelee kotiin jäämiseen, mutta olen saanut jo todistaa yhden paskahalvauksen aiheesta 'En ole puhunut yhdenkään aikuisen kanssa moneen päivään!!' Se ei itse asiassa pitänyt paikkansa, Pikkukarhu oli edellisenä iltana pelaamassa, mutta se on kuulemma urheilua eikä seurustelua.
Minä tein tänään yksin jännittävän retken Pasilan Lidliin ostamaan edullisia vaippoja. Se on sitä aikuisten omaa laatuaikaa, nääs.
