Vuosipäivät kietoutuvat tähän kuuhun. On kulunut vuosi siitä kun Kissanminttu sai nimensä ja vuosi siitä kun näin viimeisen kerran Pessin elossa. Parin viikon sisällä on vuosi Pessin kuolemasta, vaikka se tuntuu tapahtuneen aivan äsken.
Luin juuri Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty, jossa hän kertoo sisarensa itsemurhasta ja sitä seuranneesta vuodesta. Kirja oli hieno, hyvä, suositeltava erityisesti sisaruksensa menettäneille. Luin hengitystä pidätelleen kuvauksia eletyistä tunteista, minun tunteistani. Tosin kirjoittajan kohdalla vitutuskerroin oli huomattavasti alhaisempi. Minun vuodestani puolet on mennyt raivotessa veljelle, jota ei enää ole.
