Olemme riidelleet, voi kuinka olemmekaan riidelleet Pikkukarhun kanssa. Kaikesta mahdollisesta: tiskivuoroista, vaipparoskien viemisestä, jatkuvasta urheilun katsomisesta telkkarista (Pikkukarhun), Kissanmintun päiväunista, Kissanmintun syöttämistavoista, siitä etten aamulla ehdi ajoissa töihin, siitä ehtiikö Pikkukarhu juoda aamuteetä, siitä että teen niin paljon töitä, siitä että teen töitä myös kotona (illalla kun Kissanminttu on nukahtanut, ehtii hyvin vielä vähän kirjoittaa klo 22-23), siitä saanko levätä flunssassa, jatkuvasta ärtymystilasta (minun), työstressin kotiin tuomisesta (minun), toisen neuvomisesta ja neuvomisen sävystä, toisella kielellä päällepuhumisesta (eli Kissanmintun kehittymisestä kaksikieliseksi), sukuloimisen tiheydestä..
Kun Kissanmintun univaikeudet (hampaita? liikkumaan opettelu? flunssanalku?) hetkeksi hellittävät ja saamme nukkua muutaman yön paremmin, elämä on taas vähän aurinkoisempaa. Mutta sitten tulee jokin pienen pieni kähnäys, ja taas räjähtää.
[teksti tarkastutettu Pikkukarhulla ennen lähettämistä. toim. huom.]
