Olen kirjoittanut niin paljon, että oikean lapaluun alla on kuuma kipeä pallo. Olen kirjoittanut paljon, mutta olenko kirjoittanut hyvin, sitä epäilen. Kun olin kotona, ajattelin usein, miten miellyttävää on väsyä työstä ja tulla perjantaina kotiin niin että tietää tehneensä jotain.
Kodin työt sen sijaan, niiden toisto uuvuttaa ihmisen (lue: naisen). Samojen tuttipullojen pesemistä samalla pulloharjalla kolme kertaa päivässä. Perunaa ja porkkanaa kattilassa porisemassa. 4 x 19 pientä elefanttia ja varovainen siirto pinnasänkyyn. Pesukoneen tyhjennys, ripustus, täyttö, puhtaiden taittelu, kaappiin siirtely, tyhjennys, ripustus, täyttö.
Pyykkivuoren keskellä haavekuvat työssäkäynnin palkitsevuudesta kasvavat nopeasti kuin pavunvarsi. Unohtuu itsensä alttiiksi laittamisen tunne ja epävarmuus, jota huoli työn jatkuvuudesta pahentaa. Juoksisipa palkka jos ei ihan vakityössä, niin olisipa edes pitempi pätkä! Nyt on tiedossa tuloja vain syksyyn asti. Tyhjennys, ripustus, täyttö. Pelkäänpä että tässä käy vielä niin että syksyllä Pikkukarhu saa töitä ja minä en. Yhtäkkiä onkin taloudellisesti järkevää, että minä jäänkin kotiin hoitamaan Kissanminttua, sillä kotihoidontuki lisineen on enemmän kuin työttömän peruspäiväraha. 794 x 19 elefanttia!
