On Kissanmintun ensimmäinen joulu ja lapsuudenperheeni ensimmäinen joulu ilman Pessiä.
Kävimme isän kanssa päivällä viemässä havukranssin ja kynttilän Pessin haudalle. 'Hyvää joulua, Pessi' isä sanoi 'Ehkä hän on kuulolla'. Kun kävelimme poppelikujaa pitkin takaisin, lumisade muuttui rännäksi ja minä itkin ihan hiljaa.
Hautausmaaretkemme aikana Pikkukarhu oli Kissanmintun kanssa äitinsä luona joulupuurolla. Isä vietti illan kanssamme, hän viihdytti Kissanminttua kun me teimme ruokaa - perinteisen joulupöydän. Tänä jouluna meillä on jopa kuusi. Tilanpuutteen vuoksi se on parvekkeella olohuoneen ikkunan takana. Kuusi on valaistu ulkovaloin ja Janssonin joulukertomusta mukaellen siinä on suuri kangasruusu latvassa. Kissanminttu näkee sen pinnasänkyynsä, kun verhot ovat auki.
Katsoimme telkkarista Samu-Sirkan joulutervehdyksen ja sitten Pikkukarhu lähti heittämään isää kotiin (lainasimme auton jouluksi Eemeliltä, hän saa sen samalla kun ottaa Kissanmintun luokseen tapanina).
Kohta Pikkukarhu tulee ja avaamme lahjat. Tämä joulu on jo voiton puolella.
[näyte vuoden 2005 arkistosta]
