Viikon verran vyöhyketerapiassa ramppaamista joka toinen päivä, ja yhtäkkiä Kissanminttu nukkuu öisin sikiunta. Hänen unijaksonsa kestävät 2-4 tuntia kerrallaan, välissä ruokailu ja röyhtäytys. Kahdeksaan tuntiin venyneen yökiljumisen sijaan mahakipuitkua on enää noin puoli tuntia päiväsaikaan, Luojan kiitos! Jotain hyötyä lienee ollut myös päivittäisestä maitohappobakteerilisästä. Ovatko silkkivillasukat ihan huuhaata vai eivät, sitä emme tiedä, sillä emme uskalla nukuttaa Kissaminttua ilman niitä.
Tosin elimistöni hämmentyi tästä uudesta elämäntilanteesta, johon kuuluu myös nukkumista ja nyt pukkaa migreeniä. Mutta, mutta. Elämä alkaa vähitellen muistuttaa elämistä.
[näyte vuoden 2005 arkistosta]
