me kuiskaamme sen toisillemme, ihan hiljaa: 'koliikki'.
Kissanminttu aloittaa ikkunoita järisyttävän karjukonserton joka ilta klo 23 (eilen jo klo 22) ja päättää sen puoli kolmelta aamuyöllä. Konsertto on teemaväriltään tummanpunainen, ja siihen kuuluu myös pingottunutta vääntelehtimistä ja suurieleistä piereskelyä. Joka ilta jaamme Pikkukarhun kanssa yövuoron puoliksi ja sovimme, että toisen saa herättää koska tahansa, jos omat voimat tuntuvat loppuvan kesken.
Olemme kokeilleet kaikenlaista. Jotkin keinoista auttavat hetkeksi, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut kaivatuksi avaimeksi:
- Ympäri kämppää tanssahtelu kantoliinan kanssa reaggeen tahdissa (by Pikkukarhu - minä en uskalla harjoittaa tätä yöllä, koska väsyneenä koordinaationi on niin heikko, että pelkään paukauttavani lapsen pään seinänkulmaan)
- Ympäri kämppää kävely lapsi olkapäällä
- Heijaaminen. Asennoista tehokkain on niin kutsuttu lentokoneasento. Se tosin ottaa voimille.
- Vauvahieronta
- Maitohappobakteerit. Minulle Gefilus-kapseleita, Kissanmintulle Gefilus-plussaa.
- Cuplaton-tippoja, joiden pitäisi rikkoa isoja pieruja pienemmiksi
- Joidenkin ruoka-aineiden välttäminen (minun, huoh). Tällä hetkellä pannassa kaali ja omenat.
Tahtoo Taikurin! Taikurin joka tulee ja lausuu salaiset sanat, joiden jälkeen Kissanmintun ei tarvitse enää huutaa tuntitolkulla naama tulipunaisena. Ne salaiset sanat, joiden jälkeen saamme nukkua riittävästi, me kaikki kolme.
[näyte vuoden 2005 arkistosta]
