En saanut yhtä työtä jota hain. Rahapula painaa mieltä niin että on vaikea kirjoittaa. Ja kirjoittamista haittaa myös kaikki kesän sosiaaliset velvollisuudet: sukulaiset ei ota uskoakseen ettei meillä ole oikeaa lomaa. Eikä varaa pitää omaa lomaa kuin muutama päivä (eikä rehellisesti sanottuna meillä olisi varaa vuokrata autoa juhannukseksi).
Voi Luoja. Kauanko tätä kierrettä voi jatkua?
Kissanmintun syntymä kesken jatko-opintojeni, Pessin kuolema ja Kissanmintun hervottomat univaikeudet, joita kesti yli 1,5 vuotta, se on yksi tekijä tämän limbon takana. Ei koskaan kannattaisi tehdä lasta, jos ei ole vakituista työsuhdetta turvanaan. Ei koskaan? Sitten Kissanminttu ei olisi koskaan syntynyt.
Ja Kissanminttua minä en kadu.
