Huolimatta flunssasta onnistuin haravoimaan kalenteristani kolme puhdasta kirjoituspäivää: nyt kirjoitan, nyt vain kirjoitan. Ja mitä tapahtui?
Luin aamulla verkosta uudet työpaikkailmoitukset ja onnistuin saamaan itseni Tilaan. Tilassa olen varma, etten koskaan löydä palkkatyötä, että joudun irtisanoutumaan yliopistosta päästäkseni kortistoon, että vedän koko perheemme taloudelliseen suonsilmäkkeeseen vain koska olen kyvyiltäni, taidoiltani ja koulutukseltani työelämäkelpaamaton.. Niellen kyyneleitä käytän kallisarvoista kirjoitusaikaa ansioluettelon hiomiseen siltä varalta että jonain päivänä - että vielä jonain päivänä - tulisi hakuun työpaikka, jonka saamiseen minulla olisi hyvät mahdollisuudet (siis paremmat kuin Ässä-arvalla päävoiton saamiseen)..
Ja tämä kaikki luultavasti vain siksi että kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta.
