Pride tuli, pride meni. Ja vei flunssat mennessään. Selkäkipukin talttui tekemällä puutöitä Pikkukarhun äidin mökillä viikonloppuna. Äh ja puh. Olen niin väsynyt viikonlopun jälkeen, että kirjoitushommiin on vaikea tarttua - en niinkään väsynyt muutaman halon hakkaamisesta vaan alituisesta sosialiseeraamisesta. Kuuden tunnin kotimatkan jälkeen pistin Pikkukarhun lupaamaan, että ensi viikonloppuun ei kuulu ainuttakaan Karhujen suvun jäsentä.
Kuinka kaipaankaan hiljaisuutta, jossa ajatus leijailee. Pikkulapsiperheen päivään ei kuulu hiljaisuutta. Meillä sitä kuuluu hyvin rajoitetusti myöskään öihin. Kissanminttu herää edelleen 5-21 kertaa joka yö.
[toim. huom. teksti on tarkastutettu Pikkukarhulla, joka sallii sen julkaisemisen (vain lievästi happamana)]
