On yö ja Harmaan puun kylässä sataa lunta: keveitä hiutaleita toinen toisensa jälkeen. Ja hitaasti ne peittävät maan kuin hiljaisuus, joka on koitunut tämän blogin kohtaloksi.
Harmaan puun kylän portit suljetaan ja me painumme entiseen kuin illan hämärään: minä, Pikkukarhu ja Kissanminttu.
Tai ei sittenkään: ehkä jonain päivänä Kissanminttu saa pienen sisaruksen. Ja silloin jossain toisaalla virtuaalisessa maailmankaikkeudessa me synnymme uudestaan. Uuden nimisinä, uuden näköisinä, tuttuina kuitenkin. Sinä tunnet meidät aina.
