Monday, November 12, 2007

Sano se suomeksi

Kirkon tiedotuskeskus viime viikolla:

"Virkamiesoikeudelliset säännökset jätettiin raukeamaan

Kirkolliskokous päätti viimeisessä istunnossaan jättää raukeamaan virkamiesoikeudellisten säännösten siirtämisen kirkkolakiin. Äänestystulos 66-39 ei riittänyt vaadittuun 3/4 määräenemmistöön.

Säännökset olisivat uudistaneet kirkkolakia perustuslain ja työelämän lainsäädännön mukaisiksi. Uudistus olisi koskenut muun muassa virkasuhteen lajeja, lomauttamista, työnantajan velvollisuuksia ja työturvallisuutta.

Asiasta on käyty lähetekeskustelua jo syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Lakivaliokunnan esittämä lakiuudistus ei esitystä vastustaneiden edustajien mielestä ollut kuitenkaan kypsä vietäväksi eduskunnalle. Puheenvuoroissa todettiin, että lakivaliokunnan alkuviikosta saatuun mietintöön on ollut liian vähän aikaa perehtyä ja että siinä on liian paljon avoimia ja tulkinnanvaraisia pykäliä.

Vastustajat näkivät ongelmallisena kirkon perinteen ja omaleimaisuuden ja yhteiskunnallisen lainsäädännön yhteensovittamisen. Puheenvuoroissa nostettiin esiin huoli kirkon autonomian säilymisestä.

Esityksen puoltajat korostivat lakikokonaisuuden merkitystä kirkon työntekijöiden aseman saattamiseksi ajan tasalle
."

Suomeksi tämä tarkoittaa että ei, kirkko ei vieläkään ole pystynyt tekemään sitä päätöstä, että se ei enää syrji samansukupuolisessa parisuhteessa eläviä työntekijöitään ja wannabe-työntekijöitä.

Sitä ei tietenkään voinut kirjoittaa tiedotteeseen edes mainiten sanoja 'rekisteröity parisuhde' tai "sama sukupuoli" & "parisuhde" tms?

Jos siis jokin sellainen sana kuin "syrjintä" tai "yhdenvertaisuus" on liian hätkähdyttävä tässä yhteydessä mainittavaksi..?

Friday, November 09, 2007

Julma, julma kuu

Jokelan tapahtumia on vaikea ymmärtää. Niitä on niin vaikea ymmärtää, koska on tottunut ajattelemaan että kaikki sellainen tapahtuu aina 'jossain muualla'. Ei ainakaan Tuusulassa.

Jossain kaukana -ajattelu antaa tietenkin rauhaa, kaikkiin ympäri maailmaa kiiriviin väkivaltauutisiin ei voi heittäytyä tunteet auki tai tuhoutuu. Mutta kun 'jossain kaukana' murtuu, muistan yhtäkkiä kuin vanhan unen kuinka monta kertaa olen ajatellut, että niin siellä, mutta ei meillä..

Tuesday, November 06, 2007

Julmakuu

On vuosipäivä, kaksi vuotta siitä kun näin Pessin elossa viimeistä kertaa. Hän näytti kiukkuiselta, muistan.

Sitten jonain päivänä hän soitti ja minulla ei ollut aikaa puhua koska Kissanminttu kiljui pinniksessa juuri silloin. Sanoin "soitellaan" ja Pessi sanoi "soitellaan". Hänen äänessään oli hymyä. Noin viikon päästä hän oli kuollut. Itse.

Vaikka joskus luulin, ettei sisuskalujani repivä tuskan terä koskaan hellitä, nyt pystyn jo hymyilemään, jopa nauramaan niin ettei se kuulosta variksen raakunnalta. Ensimmäiseen oikeaan hymyyn meni noin puolitoista vuotta. Aika on armollinen, sittenkin.