Eroon heteronormatiivisuudesta

"Tänään mun pitäisi määritellä institutionalisoitu heteroseksuaalisuus, heteronormatiivisuus ja normatiivinen heteroseksuaalisuus" sanoin tänään töihin lähtiessä Pikkukarhulle. "Vaan." sanoi Pikkukarhu, mutta en antanut sen häiritä: "..mun pitäisi jo päästä eroon hetenormatiivisuudesta." Minun olisi oikeasti päästävä eroon peruskäsitteiden määrittelystä että teksti kulkisi.

Tänään voin kirjoittaa, mutta huomenna on kaikenlaista häsää ja palaveria, siihen menee koko päivä. Ja viikonloppu on pelkkää Pridea! Ihme ja hämmästys, Eemeli on kaupungissa ja ottaa Kissanmintun perjantaina, joten pääsemme naistenbileisiin! "En mä edes muista mitä sinne laitetaan päälle" sanoin eilen Pikkukarhulle.

Markkinoilla

Suhtaudun taas optimistisemmin työmarkkinoihin. Sain päivänä muutamana kuningasajatuksen, että kesäalessa vaatteet maksaa hyvin paljon vähemmän kuin yleensä ja nythän olisi oiva hetki hankkia työelämäpukeutumistäydennystä.

Vaan. Minä hikoilen vaatelaarien äärellä. Nuorisovaatteiden osastolla tunnen itseni paksuksi keski-ikäiseksi rouvaksi ja naisten vaatteiden äärellä olen jotenkin täysin väärässä paikassa. Ne vaatteet, ne ovat joillekin aivan muille, aivan toisenlaisille. Enkä minä ole edes mikään putsi - toisaalta silloin voisin ehkä löytää jotain miestenosastolta... En muista että tämä olisi ennen ollut näin vaikeaa - joko muoti on muuttunut, tai sitten minä (keski-ikäiseksi paksuksi rouvaksi).

Lasten vaatteisiin on onneksi viime trendien myötä saapunut pari uutta väriä: kirkaanvihreä ja tummanruskea iänikuisten porsaanvaaleanpunaisen ja tummansinisen rinnalle. Kissanminttu saa siis uuden teepaidan jos toisenkin.

Kesälimbo

En saanut yhtä työtä jota hain. Rahapula painaa mieltä niin että on vaikea kirjoittaa. Ja kirjoittamista haittaa myös kaikki kesän sosiaaliset velvollisuudet: sukulaiset ei ota uskoakseen ettei meillä ole oikeaa lomaa. Eikä varaa pitää omaa lomaa kuin muutama päivä (eikä rehellisesti sanottuna meillä olisi varaa vuokrata autoa juhannukseksi).

Voi Luoja. Kauanko tätä kierrettä voi jatkua?

Kissanmintun syntymä kesken jatko-opintojeni, Pessin kuolema ja Kissanmintun hervottomat univaikeudet, joita kesti yli 1,5 vuotta, se on yksi tekijä tämän limbon takana. Ei koskaan kannattaisi tehdä lasta, jos ei ole vakituista työsuhdetta turvanaan. Ei koskaan? Sitten Kissanminttu ei olisi koskaan syntynyt.

Ja Kissanminttua minä en kadu.

Kissanminttu puhuu

Kissanmintun kielenkehitys on johtanut lauseisiin. Niitä hallitsee imperatiivi, joka on Kissanmintulle ollut tuttu noin niin kuin elämänasenteena jo synnytyssairaalasta lähtien.

Kissanminttu hämmästytti minut tänä aamuna ilmoittamalla: "Äijti, niistä nenä" (meillä on molemmilla flunssa tulollaan). Iltapäivällä hän huusi palapelin ääreltä Pikkukarhulle "Mamma, tuu auttaa".

Tänään hän kiljahti ruokapöydässä riemastuneena "kurkkuvoijeipä!". Myös "lihapullojen" runsas tarjoilu oli ilahduttavaa. Mutta välillä hän istuskelee syöttötuolissa ja höpöttelee sitä sun tätä, pitkät pätkät kissanmintunkieltä. Erilaisin tempuin olemme onnistuneet dekoodaamaan siitä satunnaisia osumia:

Ippu = pippuri, kaneli
Poppopoo, peppopoo (suom. käkkijeipä) = näkkileipä
Pattu = palasaippua, nestesaippu yms. muovipullossa tai leveässä tuubissa olevat pesuaineet ja voiteet
Piipii = pieni, pienenpieni
Pii = pingviini
Pittu = ketsuppi
Tyybi= tuubi, hammastahna
Üshhi = syli, syliin

Onneksi Kissanminttu on päiväkodissa, muuten puhuisimme kohta kaikki kolme kuin ihmekolmoset jotain kummaa kieltä...

Sinisempää

Minulla on kesäkuuksi tuntipalkkaa kymmeneksi tunniksi, elokuuksi noin viideksitoista. Heinäkuuksi ei mitään, mutta toivon vielä yhtä kirjoitushommaa. Viimeistään syyskuuksi on pakko löytää töitä tai talous romahtaa. Pikkukarhu muistuttaa, että minä teen kuitenkin paljon töitä ja sanoo, että hänen hollantilainen tutkijakaverinsa puhuu työn ja yhteiskunnan muutoksesta, siitä että on niin paljon ihmisiä jotka tekevät työtä, josta ei makseta palkkaa (eikä vaihtotaloudellisesti muutakaan konkreettista).

Työelämähuolten ja hysteerisen rekrytointi-ilmoitusten netissä pläräämisen lomaan tulee kaksi uutista ystäväpiiristä: puukotus (parisuhteessa) ja lapsen vakava diagnoosi. Viestit vetävät hiljaiseksi. Silitän Kissanmintun hapsuista, helposti takkuuntuvaa tukkaa ja katson Pikkukarhua, jonka kanssa meillä on joo kinaa silloin sun tällöin mutta meillä heiluu vain sanan säilä. On taas pelottavaa lukea lehteä, etsiä muutaman rivin pituisista rikosuutisista merkkejä, joista päätellä onko kyse tutusta ihmisestä henkirikoksen uhrina.

Kyllä minä töitä löydän, jotain sieltä, toista täältä - eikä se maailmaa kaada vaikka päätyisin Hesaria jakamaan.

Feministilippumme II

Tänä aamuna luin Hesarista avioerojen määrään liittyvää uutista ja sen sivujuttua nuorena naimisiin menneestä heteroparista. He ilmoittivat riitojen vähäisyyden salaisuuden juontuvan siitä, että heillä on selkeä työnjako: mies tekee 'miesten hommia' - nikkaroi ja huoltaa auton, nainen hoitaa kotitalouden ja lapsen.

Kun hirnuin tätä aamiaispöydässä, Pikkukarhu sanoi, että meilläkin voisi kyllä riidat vähetä, jos minä tekisin vain miesten hommia. Yritimme kovasti miettiä mitä ne olisivat kerrostaloasunnossamme, meillä kun ei ole sitä autoakaan. Ehkä tekisin keväisin polkupyörien keväthuollon ja muina aikoina nikkaroisin vähäsen?

Pikkukarhu ehdotti, että tekisin tärkeitä 'miesten hankintoja'. Nyt kun pinteramontti on valmis, en keksi muuta nikkaroitavaa kuin yhden kahta sopivaa ruuvia odottavan pienen lokerikon. Voisin ehkä iltaisin käydä eri rautakaupoissa vertailemassa erilaisia ruuveja?

Feministilippumme I

Mielenosoituksessa oli vain kourallien väkeä, mikä oli pettymys. Julkinen kohu on ollut sitäkin suurempaa. On oikeasti hyvä että päivähoitokysymys uudelleen politisoidaan - ja laajassa julkisessa keskustelussa, ei vain muutaman yliopistofeministin kiukkuisessa kahvipöytäkeskustelussa (toivoo kiukkuinen yliopistofeministi).

Oikeistolainen "perheiden omat valinnat" -retoriikka tarvitsee todellakin purkamista. Tässä yhteydessä pitää tietenkin ymmärtää että perhe tarkoittaa keski- ja yläluokkaisia kahden vanhemman lapsiperheitä. Niitä oikeita perheitä. Köyhät nöyrtykööt ja nielkööt köyhyyttään kunnes oivaltavat, ettei köyhyys kannata ja lopettavat tuon tarpeettoman köyhäilyn.

Tietenkään ei riitä että myös köyhät saavat tehdä valintoja, "omien" ja "yksilöllisten" valintojen ehdot - myös keskiluokkaisten naisten ja silppupätkäkierteessä kärvistelevien (mm. akateemisten) naisten valintojen ehdot pitäisi saada näkyviksi.