Olen aloittanut uudessa työssä. Ja mitä se tarkoittaakaan, viikonloput kuluu paitsi tutkielman viimeistelyyn*, myös työvaatteiden pesemiseen ja silittämiseen. Olin unohtanut jo koko homman.
Minä en ole silittäjä. Tuskailen ja nyherrän tuntitolkulla suihkepullon ja silitysraudan kanssa, eikä tulos ole kummoinenkaan. Haluan sileitä paitoja, mutta inhoan ja jotenkin salaisesti vastustan koko silittämistä. Kuin äitini, joka piti kotitöistä turhauttavimpana ruuanlaittoa ja onnistui siksi polttamaan sapuskan kuin sapuskan (meistä Pessin kanssa sitten tulikin huolellisempia keittiössä).
*mikä ei olisi mahdollista, ellei Kissanminttu olisi välillä Eemelillä - apilaperheen etuja. Tai tietenkin jos... Pikkukarhu heittäytyisi täydelliseksi [työssäkäyväksi] kotirouvaksi, jolloin minulle jäisi sen Ison ja Tärkeän maskuliininen rooli.
