Kissanmintun kielenkehitys on johtanut lauseisiin. Niitä hallitsee imperatiivi, joka on Kissanmintulle ollut tuttu noin niin kuin elämänasenteena jo synnytyssairaalasta lähtien.
Kissanminttu hämmästytti minut tänä aamuna ilmoittamalla: "Äijti, niistä nenä" (meillä on molemmilla flunssa tulollaan). Iltapäivällä hän huusi palapelin ääreltä Pikkukarhulle "Mamma, tuu auttaa".
Tänään hän kiljahti ruokapöydässä riemastuneena "kurkkuvoijeipä!". Myös "lihapullojen" runsas tarjoilu oli ilahduttavaa. Mutta välillä hän istuskelee syöttötuolissa ja höpöttelee sitä sun tätä, pitkät pätkät kissanmintunkieltä. Erilaisin tempuin olemme onnistuneet dekoodaamaan siitä satunnaisia osumia:
Ippu = pippuri, kaneli
Poppopoo, peppopoo (suom. käkkijeipä) = näkkileipä
Pattu = palasaippua, nestesaippu yms. muovipullossa tai leveässä tuubissa olevat pesuaineet ja voiteet
Piipii = pieni, pienenpieni
Pii = pingviini
Pittu = ketsuppi
Tyybi= tuubi, hammastahna
Üshhi = syli, syliin
Onneksi Kissanminttu on päiväkodissa, muuten puhuisimme kohta kaikki kolme kuin ihmekolmoset jotain kummaa kieltä...
