Kissanminttu nukkuu juuri ainokaisia puolentoistatunnin päiväuniaan ja minulla on hetki aikaa kirjoittaa työmeilejä ja blogata.
Saan taas maistaa kotiäityden iloja, kun Pikkukarhu on mennyt kahdeksi viikoksi töihin. Lisäksi Eemelillä on harjoituskausi päällä, mikä tarkoittaa että hän näkee Kissanminttua tavallista vähemmän, kaksi tuntia viikossa (ja onneksi sentään yhden sunnuntain) . Pikkukarhukin tekee töitä seitsemänä päivänä viikossa ja pahimmillaan 14 tunnin työpäiviä. Plus Kissanmintulla on kova flunssa, joka saa hänet itkemään öisin (en vieläkään ymmärrä mikä logiikka siinä on, että kipeää lasta ei kissanminttulaiskoulukunnan mukaan voi nukuttaa sylissä kuin edestakaisin kävellen - miksei riitä, että istuu sohvassa ja keinuu?)
oih, sieluni palaa Espoo Cinéseen! jospa ehtisin katsoa edes yhden tai kaksi elokuvaa.
