"Sinä liikut harmaissa ja piiloudut punaiseen. Mutta ajatuksesi ovat auki. Ne istuvat silmissäsi eivätkä kaihda."
Aila Meriluoto, Vihreä tukka (WSOY 1982)
Rakas puolisalainen, puolijulkinen päiväkirjani,
oikeastaan tämä päiväkirja olisi pitänyt aloittaa jo paljon aikaisemmin, viimeistään viime kesänä. Mutta sain idean tähän vasta aivan äsken, ajauduttuani sattumalta netissä Penelopen päiväkirjan luo (ks. www.babyidea.fi/aidille/paivakirja/). Koska perheen perustaminen on ollut elämäni iso kysymys viime kuukaudet, Penelopen raskaaksituloyrityksen herättämiin moniin tunteisiin on ollut helppo samaistua.
Meidän - Pikkukarhun ja minun, Eintelin- tilanne on kuitenkin siten erilainen, että meitä on kaksi naista toivomassa perheenlisäystä. Haaveet ja odottelu ei siis ihan riitä, tarvitaan myös aika määrätietoista toimintaa asian edistämiseksi. Emme ole vielä raskaana, mutta tapahtumissa on ollut jo monenlaisia käänteitä. Olemme myös saaneet perehtyä suomalaiseen oikeusjärjestelmään - useamman kuin kahden vanhemman perheen perustamisen hankaluudet ovat alkaneet pikkuhiljaa avautua meille.
Viime kesä oli rankkaa aikaa, kun ystävämme Jesper oli tehnyt meille oharit lapsen tekemisessä, jota oli suunniteltu jo vuoden verran. Meidän oli ollut tarkoitus aloittaa elokuussa inseminaatiot, ja kesäkuussa hän ilmoitti meille, ettei hänestä olekaan siihen.
Yritimme kesällä skannata tuntemiamme miehiä: olisko joku heistä halukas isäksi tai edes tunnetuksi spermanluovuttajaksi? Saatuamme muutamia kieltäviä vastauksia meitä alkoi jo vähän pelottaa. Silloisen aikataulun mukaan eduskunta ottaisi hedelmöityshoitolain käsittelyyn syksyllä. Näytti hyvin todennäköiseltä, että klinikat sulkisivat ovensa naispareilta vuodenvaihteeseen mennessä. Tuntui, että portti toisensa jälkeen oli sulkeutumassa.
Yksityisillä klinikoilla (julkiselle puolelle emme pääse) oli muutaman kuukauden jono. Kun Pikkukarhu ja minä päätimme jo, että lapsemme syntyy (jos onni suo) klinikka-inseminaationa ja valmistauduimme syksyllä menemään tutustumiskäynnille klinikalle, löysimme tuttavan kautta Eemelin - homomiehen joka oli jo pitkään halunnut isäksi.
Niinpä olemme nyt tässä: neuvotteluja on käyty ja aiesopimus allekirjoitettu. Eemeli on käynyt HIV-testissä, minä olen etsinyt ovulaationi ajankohtaa ovulaatiotesteillä. Inseminaatioista ensimmäinen tehtiin syyskuussa kotonamme, ja ehdimme jo elää jännittäviä aikoja, sillä kuukautiseni olivat pari päivää myöhässä.
Nyt on menossa toinen rundi. Viime viikolla Eemeli kävi täällä kahdesti. Menimme Pikkukarhun kanssa puistoon odottamaan ja kun Eemeli soitti, tulimme kotiin ja Pikkukarhu sai sperman häneltä, valmiiksi astiasta korkilliseen truuttaan imaistuna - kiitos Annelin ja Onnelin meillä on ollut hyvät välineet ja yksityiskohtaiset ohjeet alusta asti.
Kun Eemeli oli lähtenyt, me laitoimme musiikin soimaan ja sytytimme kynttilöitä makuuhuoneeseen. Pikkukarhu tyhjensi truutan sisääni ja odottelimme jutustelleen puolisen tuntia, minulla jalat ylhäällä varmuuden vuoksi. Tällä kertaa tapahtuma sujui arkisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Minä en myöskään kikattanut hysteerisesti koko toimituksen ajan..
Odotukseni eivät ole kovin korkealla tällä kertaa, sillä ovulaatiotesti ei ole antanut selvää tulosta ja työmatkojen takia jouduimme vain laskemaan kalenterista suurinpiirtein sopivat päivät (itse asiassa olen alkanut epäillä, että ovuloin vain joka toinen kierto).
Tämän itsepetoksen syvyys - ettei minua muka jännitä olenko raskaana - paljastuu vasta myöhemmin tässä kuussa, sillä kuukautisteni pitäisi alkaa 23.10. Ja veikkaanpa, että viimeinen viikko voi olla hyvinkin, hmph, hermojarepivä..
[näyte vuoden 2004 arkistosta]
