Monday, May 28, 2007

Miekkariin, miekkariin!

Torstaina osoitetaan mieltä päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Meillä on kotona ja tuttavapiirissä kuplineet ohimosuonet yhdellä jos toisella: tätä se sitten tiesi, porvarihallitus.

Jos muka halutaan kannustaa jo-kotona-olevia jäämään puolipäiväisesti kotiin, niin miksi puhutaan opiskelijoista? Onko opiskeleminen kotona oleilua? Ja tosiasiahan on että naiset ne niitä lapsia kotona hoitaa - joten opiskelijanaisia sitä ollaan tässä (käytännössä) himaan liimaamassa.

Ja mitä järkeä on tehdä työttömien yksinhuoltajien työnhausta entistä hankalampaa, kun he päättävätkin pitää lapset kotona kun pikkurovot ei riitä (täys)päivähoidon maksuun (yksinhuoltajia on eniten nollamaksuluokassa)? Yksinhuoltajien köyhyysongelman suurimpia selittäjiä on juuri työttömyys.

Me emme sivumennen sanoen itse ole nollamaksuluokassa, mutta torstaina kyllä haen Kissanmintun päiväkodilta ja painelen miekkariin (Pikkukarhu on työmatkalla).

-----------------------------------------------------------------------------

Vauvalehden keskustelupalstalta kopioituna:

Mielenilmaus Eduskuntatalon edessä torstaina 31.5. kello 16 päivähoitomaksujen korottamista vastaan

Järjestämme mielenosoituksen päivähoitomaksujen korottamista vastaan vähätuloisimpien vanhempien kohdalla. Mielenosoitus vastustaa etenkin hallituksen suunnitelmia poistaa päivähoidon ns. 0-maksuluokka, johon kuuluvat kaikkein vähätuloisimmat perheet yksinhuoltajista ja opiskelijoista pätkätyöläisiin.

Hallituksen politiikka on mielestämme taantumuksellista ja se vaarantaa jo ennestään vaikeissa tilanteissa olevien perheiden toimeentulon.

Mielenilmaus pidetään Helsingissä Eduskuntatalon edessä torstaina 31.5. 2007 alkaen kello 16.

Mielenilmauksen järjestää Yksin- ja yhteishuoltajien liitto yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.
+ Naisasialiitto Unionikin tuli sittemmin mukaan

Wednesday, May 23, 2007

Piip piip - eli vallankäytön aakkoset pönäköille ukoille

Mitä tehdä, jos taloyhtiön hallitukseen tulee naapurin ämmä vaatimaan parkkipaikkojen siirtoa pois hiekkalaatikon vierestä tai henkilöstöosastolta rynnii omalle osastolle joku lesbo kukkamekossa puhumaan häirinnän ehkäisemisestä?

Kas tässäpä pari keinoa:

1) Piip-piip
Teeskentele kuuroa: "Anteeksi en kuule!" Mitä ärsyttävämpi sanoma, huuda sitä lujempaa tyttösen lauseiden päälle (ei haittaa vaikka olisit viisi minuuttia sitten kuullut häntä oikein hyvin, kun puhuttiin säästä). EN KUULE, ETKÖ VOISI PUHUA VÄHÄN KOVEMPAA!

2) Mene henkilökohtaisuuksiin
Erityisen hyvä aloitus on: "Ei ole minun vikani jos sinun..." ja personoi jokin ongelma: ikä, paino, määräaikainen työsuhde, lapsen vammaisuus. Tosi tehokkaasti pimun saa mykistymään myös kiljaisemalla oudossa kohdassa keskustelua: "Katso peiliin!"

3) Poistu paikalta kesken lauseen
keksi että puhelimesi värinähälytin on juuri soinut tai sait äkillisen ripulikohtauksen. Molemmat ovat hyviä, koska niitä voi saada monta peräkkäin.

4) Naura (kovaa)
Kun sinulta kysytään mille naurat, sano "ei mitään, ei tosiaankaan mitään, mä vaan, ei mitään.." Tätä voi jatkaa pyrskähtelemällä ja tyrskähtelemällä pitkin bimbon 'puheenvuoroa'.

5) Crash & Pum
Huomaa että tavallisessa kokoushuoneessa on runsaasti esineitä joilla voi saada mittavan metelin aikaisiksi (varsinkin kavereiden kanssa): kolistele tuolia ja pöytää, pudota mappi tai kaksi, keiku tuolilla, kaadu tarvittaessa.. kaaoksen jälkeen sano että aika loppuu ja ehdota että siirrytään seuraavaan kohtaan esityslistalla.

nämä oivat ohjeet tarjosi teille:

kaiken nähnyt
Eintel

tullen juuri seurakuntaneuvoston kokouksesta, jossa häntä syytettiin henkilöstöstrategiasta puhuttaessa puheenvuoron käyttämisestä itsetehostuksena. "Just joo." sanoin kotona Pikkukarhulle "Ehkä minä etsisin jonkun vähän laajemman foorumin missä yrittää loistaa."

Friday, May 18, 2007

Sinistä

Vihdoinkin helatorstaina sain tehtyä sen: käytyä isän kanssa Pessin haudalla. Aurinko helotti täydeltä terältä ja päätä särki, sillä meillä oli ollut juhlat edellisenä iltana ja olin päässyt nukkumaan vasta viideltä (ennenkuulumatonta).

Vastoin odotuksia syksyllä istuttamani kukkasipulit puskivat idänsinililjaa maasta runsain määrin. Se oli helpotus, sillä vanhempani (-mme?) ovat sinnikkäästi käyneet kanssani puhelinkeskusteluja, joiden pääasiallinen viesti on se että minun pitää hyppiä ja pomppia pitkin pääkaupunkiseutua etsimässä Pessin haudalle se kaikkein sopivin perennalajike: talvenkestävä, hellettä rakastava ja kuivuutta sietävä. Mieluiten sininen. Tyylikäs, asiallinen, Pessiä kuvastava, molempien vanhempien makua miellyttävä.. Keskustassa myydään noin neljää perennaa, eikä niistä mikään täytä kriteerejä.

No niin. Nyt istutin sinne laakakatajan. Se saa riittää vähäksi aikaa ikikasviksi.

En ymmärrä kun ihmiset sanovat, että haudalla käyminen keventää heidän oloaan. Minulle se on aina raskas matka.

Saturday, May 12, 2007

Viisuhumua ja -huhuja

Haa!

vaikka Tanskan draamakuningatar ei päässy jatkoon, niin Serbian Marija Šerifović kylläkin (ja Bulgaria!). Huhumylly humuaa, puhutaan hänen vain sekottavan englannissa 'shen' ja 'hen'. Hmmm, uskoisiko tuota?

Huhut kuuluvat olennaisesti näihin odotuksen hetkiin!

..ja mieleenpainuvat linkit: kuuntele tätä.

Wednesday, May 09, 2007

Twelve points

Ostimme Pikkukarhun kanssa liput Euroviisujen semifinaalin harjoituksiin, kymmenellä eurolla pääsi piippuhyllylle. Sieltä oli loistavat näkymät ja esitys oli ... spektakulaarinen!

Tänä vuonna muodissa näyttävät olevan suuret viuhkat ja plyymi, sekä plyymistä tehdyt suuret viuhkat.

Totuuden nimissä on tosin sanottava että jouduin hakeutumaan ainoan lähistöllä olevan kaiteen luo rivin päätyyn ja halaamaan sitä esityksen loppuun asti. Se oli todellakin oikea, pystysuora piippuhylly - ja minun korkean paikan kammoni on pahentunut iän myötä.

Eilen Suomen queer-tutkimuksen seuran järjestämässä Queer Eurovision -seminaarissa Karen Fricker epäili, että Englannin stuertti/ lentoemäntä -esitys menee liiallisuuksiin, se yrittää liikaa olla campia ollakseen oikeasti campia. Englanti ei ole seminifinaalissa, enkä minä pidä kappaleesta kovin paljoa. Ehkä siksi että Sestren esitys tuntuu olevan liian lähellä (2002), jotta viittaaminen siihen olisi nostalgisia tunteita herättävää.

Mutta tutkijan kommentti sai minut pohtimaan Tanskaa. Drama Queen oli ollut televisiosta nähtynä jotenkin ennalta arvattavan tuntuinen. Lavalla Peter Andersenin DQ oli kuitenkin jotenkin herkkä ja totinen. Eikä se totisuus tuntunut vetävän mattoa esitykseltä, joka oli yhtä kliseetä: sulkia, paljetteja, kimmoisia miestanssijoita, asunvaihtoja. Ehkä jokin pakonomainen vitsikkyys olisi voinut sen tehdä: vink, vink, drag queen, eikö olekin metkaa/ campiä?

Harmaan puun kylästä lähtee siis huomenna ainakin yksi tekstiviestiääni Tanskalle (ja ehkä Bulgariallekin).

Serbian butch-esteettisen Marija Šerifovićin esitys, jota varsinkin Pikkukarhu oli odottanut, ei näyttänyt oikein tomivan lavaversiona. Siinä oli liikaa paikoillaan seisoskelua. Tai siis liikaa olivat ne noin kuusi tanssijaa jotka lähinnä seisoivat laulajan ympärillä. Ja minun mieltäni vaivasi euroviisuseminaarissa kuultu juttu, että Marija Šerifović olisi lehdistötilaisuduessa puhunut aviomiehestään ja lapsistaan. Onko hänet siis stailattu butch-esteettiseksi taktisista syistä? Se olisikin jotain Tatun jälkeen, jos 'lesbojen' mediaseksikkyys & myyvyys alkaisi ulottua koulutyttökuvastosta paksuihin keski-ikäisiin putseihin..

Saturday, May 05, 2007

Queer Trivia

Meidän vessan lehtikori tarjoaa mielen virkistykseksi nipun Aku Ankkoja ja pinon mainoksia. Niiden lomaan on eksynyt (= hajasijoitettu koriin viskaamalla) siivotessa myös muutama kirja.

Esimerkiksi Queer Facts - The Greatest Gay & Lesbian Trivia Book Ever, josta löytää niin Indigo Girlsien diskografian kuin tiedon ensimmäisestä venäläisestä romaanista, jossa lesbous oli temaattisesti keskeistä - ja sehän oli kirjan mukaan Lidiya Zinovyeva-Annibalin 33 Abominations (1907)*.

Päivänä muutamana löysin vanhan Kirkko ja Kaupunki -lehden ja Iskun kuvaston välistä ohuen pokkarin Matti Rossin suomentamia Lorcan runoja.** Sinä aamuna, kun pääsin Francisco Carreguin*** kirjoittamiin loppusanoihin saakka, liimannuin pytylle****. Syöksyäkseni hetken kuluttua lukemaan niitä ääneen Pikkukarhulle (joka yritti pukea Kissanminttua päiväkotiin lähtöä varten eikä ollut olleenkaan niin lumoutunut kuin minä):

García Lorcan sukupuolinen vinoonkasvu samoin kuin hänen näytelmistään kuvastuva huomattavan terävä naissielun tuntemus ovat kumpikin monien mielestä ainakin osittain hänen varhaisesta ympäristöstään [~voimakkaat naiset]aiheutuvia.
(---)
Millainen tahansa García Lorcan psyykkinen rakenne lienee ollutkin, olisi lapsellista siltä pohjalta omaksua ennakkoluuloja hänen runoilijan- ja näytelmäkirjailijantuotantoaan kohtaan. Vuonna 1957 "The Times Literary Supplement" julkaisi erittäin selkeän ja tasapainoisen lausunnon, joka on tässä yhteydessä lainaamisen arvoinen: "García Lorcan tuotannon merkittävyys on sitä luokkaa, että se jättää täysin varjoonsa hänen harhaviettisyytensä, joka ei missään tapauksessa ole silmiinpistävin seikka hänessä. Hän oli ennen kaikkea runoilija, näyttelijä ja muusikko, kauneuden ja elämäntuskan satuttama täysiverinen ihminen. Tietoisuus hänen harhavietistään osoittaa hänen intohimonsa virran yleissuunnan ja täydentää joidenkin kohtien merkitystä. Mutta se ei vaikuta millään tavoin hänen tuotantonsa runkoon, jonka runoudellisella arvolla ei ole mitään tekemistä erityisen sukupuolifilosofian kanssa."






*Mikä mahtoi olla Suomen? Tiedon löytänee ainakin ensi viikolla avautuvasta Sateenkaari-Suomi -näyttelystä
**Federico García Lorca: Andalusian lauluja (Otava 1982)
***1960-luvun alussa Carreguin käännöksen ensimmäistä painosta varten kirjoittamat loppusanat
****Tänään alaviitteet jostain syystä viehättävät minua tavattomasti.