Vapuksi poutaa

Kissanminttu on kummallisessa kuumetaudissa jo kolmatta päivää. Me vuorottelemme Pikkukarhun kanssa kotona ja töissä, sillä meidän deadlinet ei odota eikä meillä ole sairaan lapsen kotona hoitamisen mahdollisuutta - palkalla. Lisäksi Pikkukarhun äiti on työmatkalla Ja meillä on hänen koiransa kaitsettavana. Se, joka ei tule pikkulasten kanssa toimeen. Ja Eemeli on talvilomamatkalla (mikä se on?).

Nyt Kissanmintun kuume on alkanut laskea ja minä tähyän odottavaisin mielin vappuaattoon, jolloin olemme kutsuneet pihajuhliin Onnelin, Annelin, Tumme-Lisan, Ruusan, Muusan ja Pikku-Ruun. Säätiedotus lupaa noin kolmea astetta ja sankkaa räntäsadetta. Vaan minäpä en usko säätiedotusta!

Ihania naisia puhujanpöntössä

Vilkaisin teksti-tv:tä ja kas, mikä iloinen yllätys! Ranskassa Ségolène Royal pääsi sittenkin presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Käänsin TV5:lle ja kuulin suorana hänen puheensa, joka oli ehkä... parhain koskaan kuulemani poliittinen puhe! Siinä väläytettiin nationalismia, patriotismia, kansallista voittokulkua jne. kutoen taidokkaasti ne yhteen yhdenvertaisuuden, rauhan sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja vastuuntunnon kanssa. Käsitteet kantoivat muassaan historiallisia viittaussuhteita Ranskan vallankumoukseen niin että melkein näytti siltä kuin valkoisiin pukeutuneen Royalin taustalla olisi häivähtänyt Jeanne d'Arcin aave. Retoriikan taidonnäyte - mikä puheenkirjoittaja(kaarti) hänellä onkaan!

[Ja oikeasti toivon että Ranska saisi vihdoin naisen presidentiksi. Ja tämän naisen. karismaattisen, vasemmistolaisen naisen.]

Enttententten-teelikamentten

Mikä helpotus! Sisäinen adoptio on hallitusohjelmassa, ja vieläpä niin tarkoin sanankääntein, että hallituksen on käytännössä pakko tehdä siitä lainmuutosehdotus. Ehkei järjestöjen tarvitse tahkota sitä vuosikymmeniä? - Energiaavievää tapella jokaisesta lainmuutoksesta 10-20 vuotta.

Pikkukarhun silmät uutinen saa tummenemaan, sillä ei ole poliittisesti realistista kuvitella, että sisäisestä adoptiosta tulisi monivanhempaisten perheiden asia (siis meidän, joiden lapsilla on enemmän kuin kaksi vanhempaa).

Parisuhdenormi voittaa heteronormin kuus-nolla?

Aikasyöpöt

Kun tapasin Pikkukarhun ensi kerran (tai toisen, Pikkukarhu oli nähnyt minut luennolla) hän kysyi jotain ja minä vastasin etten ehdi, koska aikani ovat vieneet pienet harmaat... "Miehet" sanoi Pikkukarhu, joka oli lapsena lukenut Momonsa. "Tasa-arvofeministit" minä vastasin, sillä olin silloin tasa-arvotöissä.

Nyt, en tiedä. Syöppöjä on niin monta. Lisäksi Kissanminttu sairastui pääsiäisenä taas korvatulehdukseen, joten yöt menivät entistä risaisemmiksi ja näitä univelkoja ei yhdessä tai kahdessa yössä nukuta pois.

Pitkänä perjantaina meille tuli yhden pienlehden toimittaja tekemään perhehaastattelua ja tänään päätoimittaja soitti, ettei toimittajan kuvat kelpaa, vaan hän haluaa lähettää meille ammattivalokuvaajan. Minä kiljuin kuin sumusireeni Pikkukarhulle (jonka idea koko lehtijuttu oli ja joka aina sanoo kaikeen iloisesti joojoo) että mikä hemmetin ammatti tämä sateenkaariperheys on. Meille soitetaan vähintään joka toinen viikko ja ruinataan haastatteluja. Ja ne on todella rasittavia: toimittajat haluavat tulla meille kotiin omituisina aikoina (yleensä virka-aikana: pitäisikö meidän ottaa vapaapäivä lehtihaastattelua varten?)ja sitten yleensä kuvat otetaankin eri päivänä + juttu on pakko tarkistaa jos on yhtään itsesuojeluvaistoa. Tarkistettavaksi ne tulevat yleensä yöllä ja tarkistusaikaa on noin parikymmentä minuuttia (eikä niistä saa mitään palkkioita, jos joku sitä miettii). Sumusireeni ilmoitti että hän antaa enää ammattiin liittyviä asiantuntijahaastatteluja, eikä sateenkaariperheys ole sumusireenin ammatti.

Lisäksi Pikkukarhu oli mennyt lupaamaan, että hänen teini-ikäinen serkkunsa voi tulla meille koko viikonlopuksi asumaan kun hän tulee pääkaupunkiin bilettämään -jei.

Pahinta on ehkä kuitenkin se että vaikka saan puolipäivätyöstä palkkaa, teen täyttä päivää deadlinien takia. Ja kaikki muut kirjoittamiseen ja opetukseen liittyvät hommat myöhästyy.

voihan ressi.

Kiire, kiire aina vain on on on

deadlinien puristuksessa onnistuin paranemaan poskiontelotulehduksesta, mutta oikean lapaluun alle on ilmestynyt tulinen pingispallo. Buranasta alkaa muodostua huolestuttavan keskeinen osa ruokaympyrääni.

Ja Kissanminttu on kokeillut kokonaista viikonloppua Eemelin luona huonolla menestyksellä: sen jälkeen on ollut vain surkeasti nukuttuja öitä, toistuvia parahtavia, parkuun räjähtäviä heräämisiä, joista hän ei pääse takaisin uneen ilman lohduttelua. Eikä Eemeli tietenkään myönnä että tapaamisten pidentäminen voisi vaikuttaa siihen..

Minä katselen pääsiäiseen päin surumielisenä: ei lepopäiviä luvassa vieläkään. Koko pääsiäinen pitää tehdä töitä kaikissa niissä väleissä, jotka Kissanmintun hoitamiselta yms. jää.