Tuesday, March 20, 2007

Jakkupuku ja menox!

Kävimme Pikkukarhun kanssa aamulla tällaisen keskustelun:

- Mitä kaikkea tästä seuraa?
- No ainakin ne varmaan vetää subjektiivisen päivähoito-oikeuden alas. Eikä siitä seuraa että päiväkotiryhmät pienenis vaan että päiväkoteja suljetaan ja paikkoja joutuu jonottamaan yhä pitempään.
- No mutta eihän se meitä haittaa. Jos mä synnytän meidän seuraavan lapsen, niin nehän on vaan sitä mieltä että sä olet mun joku kämppis, etkä sen vanhempi ollenkaan, joten sun työttömyys ei vaikuta päivähoitopaikan saamiseen.
- Niin, olettaen että sulla on pysyvämpiä töitä.* Mutta eihän se haittaa jos ei ole. Vedät vaan jakkupuvun päälle synnytyksen jälkeen ja alat rampata työpaikkahaastatteluissa. Nainenhan on silloin työnantajien mielestä priimaa rekrytointimateriaalia! Varsinkin kun kaikki tietää että päiväkoteja on suljettu ja sinne on pitkät jonot, joihin pääsee vasta kun on saanut työpaikan.




* = Pikkukarhu on saanut vuodeksi tutkimusrahoituksen. Muuten oivallista, mutta ilon sekaan pukkaa pientä huolta, koska se nakkaa hänetkin tähän sosiaaliturvattomien kastiin.

Sunday, March 18, 2007

Porvarihallitus, totta tosiaankin

siltä se nyt näyttää. Tuijotamme Pikkukarhun kanssa prosentteja television ruudusta kuumeisin silmin (oikeasti, kuumeisin, meille tuli kuokkavieraaksi influenssa). Kysymme toisiltamme, mitä tämä tarkoittaa. Hyvästi hyvinvointivaltio?

Tuesday, March 06, 2007

Pienet askeleet

Tuttavapiirissä on viime viikkoina käyty keskusteluja adoptiosta poliittisena kysymyksenä. Minun on välillä vaikea ymmärtää perussetalaista "hiljaa pienin askelin" -politiikkaa. Joskus tuntuu, että se on ennemminkin kaksi askelta eteen, puolitoista taakse -politiikkaa.

"Sisäinen adoptio ensin, ulkoinen sitten" kuuluu maltillisten strategia. Uskon että niin se tulee käytännössä etenemään Suomen eduskunnassa, on eduskuntavaalitulos mikä tahansa (paitsi jos se on huono tulos, ensi kaudella ei saada sisäistäkään). Mutta. Jonkun, edes Setan, pitäisi uskaltaa haastaa julkiseen kaksintaisteluun se homofobia, joka kätkeytyy ulkoisen adoption vastustamiseen. Kun Suomessa yksinelävä nainen tai mies* voi adoptoida ulkomailta, mikä on se negatiivinen lisä, se kauhea, jonka toinen aikuinen samassa perheessä tuo adoptoitavan lapsen elämään?

Teoriassa kai pitäisi olla myös rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle mahdollista adoptoida lapsi ensin yksin ja sitten, kun perheen sisäinen adoptio on avattu, myös toisen vanhemman adoptoida myöhemmin tämä lapsi myös omaksi lapsekseen. Mutta, jälleen mutta. Jos adoptiotoimiston ovet faktisesti pysyvät parisuhteessa eläviltä (sekä avoimesti homoseksuaaleina eläviltä) kiinni niin kauan kuin ulkoista adoptiota ei ole lailla avattu, teoria ei lämmitä. Käsivarret pysyy tyhjinä.

...jonkun pitäisi uskaltaa haastaa kaksintaisteluun myös adoptiotoimistojen homofobia.



*tosin näitä on ollut tiettävästi tähän mennessä vain 1 kpl.

Sunday, March 04, 2007

Tähän on tultu

Feministinä minua ovat aina tympineet tytöille markkinoidut muoviset minikeittiöt ja siivousvälinesarjat. "Kyökkipiiaksi jo kaksivuotiaana!" olen ajatellut.

Mutta.

Kissanmintun into käpälöidä hellaa yhdistettynä taitoon siirtää porrasjakkaraa pitkin kämppää ja kiivetä sen avulla paikkoihin on johtanut siihen että.. otin paperia, sakset, liimaa, työkalulaatikon ylimääräisiä nippeleitä ja palikkalaatikon. Nyt Kissanmintulla on oma uuni keittokomeron nurkassa.

Kissanminttu on riemuissaan. Mikä on ihan herttaista, sillä hän on taas kipeänä. Parvorokko, ilmeisesti. (Tarkkailen ihoani: itselläni on kai vain flunssa, noin seitsemäs sellainen tänä vuonna.)