Friday, June 30, 2006

Nenä

Pikkukarhun flunssa teki viikon kunniakierroksen koko perheessä. Kissanminttu on jo parempana, mutta minä olen jämähtänyt pedin pohjalle. 'Kuumetta' on vallan 34,4 astetta, joten tuskin tämä nyt mikään tulehdus on. Oli pakko uhrata yksi työpäivä torkkumiseen - jospa näin saisin itseni kuntoon huomista Pride-marssia varten. Kylttejä on maalattu jo monta iltaa.

Monday, June 26, 2006

Ilomme ja ylpeytemme

Pride-viikko on alkanut, Pride-viikko on alkanut!!

Vaikka on todella todella kivaa, että sateenkaariväkeä lappaa ympäri maata Helsinkiin ja helsinkiläisetkin malttavat pysyä kaupungissa vielä viikon, Pride-viikko herättää aina minussa monenlaisia tunteita. Takavuosina Pridet olivat kovin sosiaalityöpainotteisia, biletyksen lomaan oli ripoteltu tukiryhmää jos toistakin niin meille ongelmatapauksille kuin omaisillemmekin. Minä olen lakannut tarvitsemasta homoseksuaalisuuden takia tukiryhmätoimintaa yli 15 vuotta sitten, joten se meni vähän ..ohi.

Nyttemmin, ehkä Vaasassa pari vuotta sitten järjestettyjen hyvin kulttuuripainotteisen Pride-viikon vaikutuksesta, ohjelma on ihastuttavasti monipuolistunut - kulttuuriohjelmaa on enemmän. Lisäksi ainakin kirjallisuussoirée Villa Kivessa lienee saanut vaikutteita Tribadien yöt ja päivät -tapahtuman jokasyksyisestä kirjallisuusiltapäivästä Villa Kivessä.

Mutta. Sitten tulee mutta. Mikä on tuo salaperäinen ylpeys, joka englannin kielellä on luoksemme tänne pohjoiseen johdatettu, kehtaamatta sitä edes suomeksi kääntää? Tarkoittaako se jotain pakkoiloista pomppimista kilpaa ilmapalloryppäiden kanssa: katsokaa miten iloisia ja kivoja ja mukavia me ollaan, hei suvaitkaa meitä! Olen jo niin vanha, että retrohenkisesti toivoisin vanhan kunnon vapautuspäivät-sanan palautuvan (oi, olisi ihanaa vapautua).

Ja sitten toinen mutta. Kuinka kummassa 'kaappi' on otettu teemaksi tänä vuonna? Jos haluataan pridata (huomaa uudissana) ja ottaa etäisyyttä 80-lukulaiseen synkkämielisenä pidettyyn vapautuspäiväpuheeseen, miksi ottaa teemaksi 80-luvulla niin kovin suosittu kaappi?

Kaappi on minusta pelottava käsite. Se sisältää ulostulon vaatimuksen, yhden ankaran jähmeän ulostulokertomuksen formaatin takorautaisen painon. Formaatti on yhdenmukaistava ja pakottava. 'Kaappi' väittää, että maailma paranisi kerta heitolla, jos kaikki homot, lesbot ja biseksuaalit nyt vain ottaisivat itseään niskasta kiinni ja julistaisivat identiteettiään kaikille. Sitä yhtä ja ainokaista, alati muuttumatonta. Sivumennen sanoen, kuulostaa minusta hitusen naiivilta politiikalta.

Mitäs siitä, jos jollekulle kaapin oven aukeamisen hinta on ryppy isoisän kulmakarvojen välissä, toiselle koko elämänuran kaatuminen kerralla (esim. monet teologit)! Niitä jälkimmäisiä voi sääliä. Voivoi. Sääli on kovin nostattava tunne.

Minä en ole kaapissa, tietääkseni. Mutta minulle, minun peräänantamattomalle luonteelleni, kaappi on ongelma. Kaapista voi tulla ulos vain toisten ehdoilla, kaapista tullaan ulos heteronormatiivisen kielen ja järjestelmän sisällä. Kertomiseen kuuluu tauko. Se on lyhykäisyydessäänkin aivan liian pitkä, sillä se vihjaa: "Nyt olen kertonut. Nyt sinä saat päättää, suvaitsetko vai etkö suvaitse."

Ja minä en tahdo antaa muiden päättää. Tulla suvaituksi - mikä oikeus se muka on?

Tuesday, June 20, 2006

Kehä

Aika kulkee nykyään omituisin hyppäyksin. Palasin blogini ääreen, koska kuvittelin kirjoittaneeni viimeeksi jo kaksi viikkoa sitten. Siitä olikin vain neljä päivää.

Osittain siinä on kai kyse surusta. Omaisryhmän viimeisestä kokouksesta ei ole kuin pari viikkoa ja se tuntuu tosi kaukaiselta. Vielä kaukaisemmalta tuntuu seuraava tapaaminen, sillä ryhmä on kesälomatauolla.

Suru ei ole enää ylitsevellovaa ja olen päässyt järkytyksestä yli. Mutta suru on kuin luupiikki, se jäytää ja kaivertaa kipeästi monta kertaa päivässä. Suupieleni ovat kääntyneet kuin lopullisesti alaspäin. Ajattelen (toivon) että aika kuluttaa surua kuin aallot rannan kiviä. Hitaasti, mutta kuluttaa, hioo pehmeämmäksi ja pyöreämmäksi.

Yksi syy ajan outouteen on krooninen univaje. Kissanminttu on kohta vuoden, eikä hän vieläkään nuku kokonaisia öitä vaan herää monta kertaa joka yö. Olen väsynyt fyysisesti ja väsynyt emotionaalisesti. Haluaisin pystyä ja ehtiä paljon enemmän kuin mihin pystyn, mutta työtehoni on jotain tyyppiä medium miinus. Sitten väsyn itseeni, siihen etten saavuta tavoitteitani ja aikataulujani.

Eilen illalla paljastui, että silloin kerran kun Pikkukarhu oli ulkomailla ja minä olin Kissanmintun kanssa Ruusalla ja Muusalla kylässä, Kissanmintun hillittömässä oksennuskohtauksessa kyse ei ollut vatsataudista, vaan muna-allergiasta, kuten silloin epäilin. Pikkukarhu oli nimittäin eilen illalla antanut Kissanmintulle palan munakasta ja pitkälle yöhön saimme todistaa syöksyoksennusten sinfoniaa..

Tänään hän on kunnossa, mutta Pikkukarhu on flunssassa. Ylihuomenna pitäisi lähteä sukulaiskiertueelle ajelemaan pitkin itäistä Suomea. Matkalla poikkeamme Eemelin kesätyönpaikan paikkakunnalla vilauttamassa hänelle Kissanminttua, jota hän ei ole kerennyt näkemään vähään aikaan.

Friday, June 16, 2006

Formez vos battaillons

- eli jatkamme marseljeesin hengessä -

Perustuslakivaliokunta, tuo suomalainen elin, jossa metsurit ja kirvesmiehet (kansanedustajat) omalla selkäydinosaamisellaan päättävät, mikä on perustuslain mukaista ja mikä ei, on päässyt lähelle lopputulemaansa. Oi, suuressa viisaudessaan nuo metsien miehet (perustuslakivaliokunta on tooooodella mies- & konservatiivipainottunutta) päättivät tehdä mietinnön suppealla asiantuntijakuulemisella. Kaksi miesasiantuntijaa oli sitä mieltä, että syrjinnän määre ei mahdollisesti täyty, kaksi naista sitä mieltä, että kyllä täyttyy.

Ja niinpä perustuslakivaliokuunan mielestä naisparien ja yksin elävien naisten sulkeminen hedelmöityshoidoista ei ole syrjintää. Kuitenkin valiokunnan mietinnön mukaan "hallituksen ehdotus, jossa hoidot sallittaisiin myös yksinäisille naisille ja naispareille, vastaa paremmin perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen tavoitteita"*. Ja mitäköhän helvettiä tuokin on tarkoittavinaan? - kun siitä ei ole mitään poliittista hyötyä.

Menimme tänä iltana saunaan Kissanmintun nukahdettua. Saunoimme synkissä merkeissä, ja melkein saimme perheriidan aikaisiksi parhaimmasta banderollitekstistä. Olin juonut puoli tölkkiä siideriä ja saavuttanut lievän hiprakan (minulla on todella huono viinapää ja laihduttaminen huonontaa sitä entisestään). Halusin järjestää surusaaton Eduskuntaan ja nostaa ylös valtavan verenpunaisen maalin tahriman valkoisen lipun, jossa lukisi 'oikeusvaltio on kuollut'.

No joo, hiukan melodramaattista, myönnetään.

Vähemmän melodramaattista on mennä osoitteeseen www.adressit.com/hedelmoityshoidot ja allekirjoittaa adressi, jossa oikeusministeri Luhtasta pyydetään vetämään vinkuralleen väännetty laki pois käsittelystä. (ja jos päätät allekirjoittaa adressin, levitä myös sanaa siitä eteenpäin)


*Ylen uutisten mukaan/ STT:n mukaan

Wednesday, June 07, 2006

Allons enfants de la tyrannie

"Lakivaliokunnassa on päädytty muotoiluun, jossa hedelmöityshoidot kielletään yksinäisiltä naisilta ja naispareilta. Perustuslakivaliokunnan on nyt tutkittava, onko tällainen kielto perustuslain mukainen." HS 7.6.2006, A9

Sillä niin kävi näinä päivinä, että lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista OTL Maija Sakslin "esitti perusoikeuksiin liittyviä epäilyjä", lainatakseni samaista Hesarin uutista.

Eli perustuslain yhdenvertaisuuskohta saattaa sittenkin ehkä joskus tarkoittaa jotain enemmän kuin lain kaunista, mutta hyvin kuollutta kirjainta. Saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä nyt alkaa tiukka poliittinen kamppailu merkityksenmuodostamisesta.

Kamppailu on suuri,vaikka Eduskuntatalon käytävillä on kovin hiljaista: valiokunnan kokoushuoneen ovet on vedetty kiinni eikä taustalla soi sinfoniaorkesteri, ei edes pienemmänpuoleinen torvisoittokunta.

Monday, June 05, 2006

autsch

Minun pitäisi kirjoittaa naurusta vaikka minua ei naurata yhtään, päinvastoin. Tänä aamuna heräsin selkä kivettyneenä ja jouduin pakottamaan itseni eteenpäin. Ehkä ruumiini ei halua, että teen työtä? (tai sitten se johtui siitä hotellin upottavasta sängystä - olimme hääpäivänä hotellissa, sillä havahduimme juuri siihen, että meidän on käytettävä häälahjaksi saatu hotellilahjakortti pois.. ei niinkään harmillista)

Huomenna klo 10.15 lakivaliokunnassa ovat kuultavina kaksi perustuslakiasiantuntijaa, heistä riippuu meneekö esitys tältä osin suoraan eduskunnan äänestykseen, ehkä jo ennen kesälomia, vai saako perustuslakivaliokunta siitä uuden pähkinän purtavaksi. Asiantuntijoista toinen, prof. Mikael Hiden oli valiokuntatyöskentelyssä mukana jo viime eduskuntakaudella, kun leivottiin sitä huippukummallista juridista isyyttä promotoinutta lakiehdotusta.

OTL Maija Sakslin puolestaan on toiminut Ihmisoikeusliitossa. Laitan toivoni häneen. Sen pienen, hennonvihreän verson, joka rikkaruohon seassa pilkistää. Toivoa on, onhan?

Sunday, June 04, 2006

Puhdetöitä

Kuolinsyyraportin tulo vei voimani niin pahasti pakkasen puolelle, että jouduin siirtämään loppuviikon työt myöhemmäksi: tuntui siltä kuin aivoni olisivat olleet täynnä tuulenpyörteen viskomia paperiarkkeja...

Jotain oli kuitenkin tehtävä: järjestin cd:t, videokasetit ja dvd-levyt uudestaan, siivosin kaappeja ja maalasimme Pikkukarhun kanssa yhden seinän. Maalia jäi yli, joten koristemaalasin yhden parveketuolin. Lisäksi tein parvekelaatikkoon miniatyyripuutarhan, aivan kuin Strömsössä. Minun puutarhassani on tosin huvimaja sinistä lasia, lammessa lumpeita sekä varrastikuista, pussinsulkijoista ja satiininauhasta tehty kansituoli..

Kuinka pitkälle voi pikkuporvarillisuudessa ihminen mennä?