Friday, February 11, 2005

Untuvia lentäviä

Soitettuani eri paikkoihin ja käytettyäni erilaisia netin laskureita olen saanut selville, että pystyn järjestelyin takaamaan sen, ettei äitiyspäivärahaani painu minimiin. Että myös vuoden 2006 keväällä vanhempainpäivärahat lasketaan minun kohdallani vuoden 2003 työtulojen perusteella. Että veroprosenttini on varsin alhainen. Asumistukea voisimme saada 40 euroa kuussa, kun Pikkukarhun nykyinen määräaikaisuus päättyy.

Joten perheemme tulot on pelastettu vuoden 2006 juhannukseen saakka! Ne ovat tosin alhaisemmat kuin tänä vuonna, mutta tuskin kuitenkaan alhaisemmat kuin viime vuonna - kun Pikkukarhulla oli osa-aikatyö ja minulla pienet tulot + lainanlyhennyksiä - ja silloinkin elettiin. Ja jos edes jompikumpi meistä löytää täysipäiväisen työn kesäkuuhun 2006 mennessä, meidän taloutemme ei mene umpisolmuun ollenkaan. Siirrän opintolainan lyhennyksiä myöhemmäksi ja minulla on keväällä 2006 töitä pariksi kuukaudeksi - muusta ei ole tietoa, mutta ehkä saan järjestettyä jotakin. Ehkä tuuli kääntyy, ehkä onni kääntyy.

[näyte vuoden 2005 arkistosta]

Väärä rivi

Moni asia on viime aikoina mennyt huonosti tai pieleen. Niinkuin joku olisi asettanut elämäni palaset kuin dominonappulat riviin. Yksi tönäisy, ja kuin hidastetussa filmissä: pott... pott... pott... Pahinta on varmaan raha-asiat: emme tiedä, millä elämme vuonna 2006. Kummallakaan ei näillä näkymin ole silloin työtä. Ja Pikkukarhu on hyvin pieni karhu. Hilpeä ja kevytmielinen. "Kaikki järjestyy" hän sanoo, eikä suostu pohtimaan vakavasti, kuinka. Kuinka asiat saadaan järjestymään.

Yritän muistaa hyvät asiat: maha kasvaa ja koira on hengissä. Muuta en sitten muistakaan.

Katselen taivaalle ja etsin lumisateen seasta edes yhtä höyhentä. Enkeleitä on, onhan? ja pieniä ihmeitä tapahtuu.

[näyte vuoden 2005 arkistosta]