..ja joulu, joulu on meillä

Flunssa alkaa vähitellen helpottaa pihtiotetta nenäparastani. Mutta helppoa ei ole vieläkään. Saan tehtyä yhden pienen vaiheen jossain jouluvalmistelussa, ja joudun makaamaan tunnin sen päälle, ettei sydän pomppaisi rinnasta ulos.

Meillä on liikaa tavaroita. Olohuoneeseen ei mahdu kuusta. Ennen lisätilan raivaamista sinne ei mahtunut kuusenoksiakaan, jotka Pikkukarhu kävi aamulla hakemassa kuusenmyyntipaikalta. Tästä(kin) saimme aamulla riidan syntymään. Sovittelun jälkeen lupasin, että heti kun paranen, hankkiudun eroon jätesäkillisestä omia roiniani. Myös Pikkukarhu lupasi siivota kaappejaan. Sillä miten muuten saamme tänne edes vauvaa mahtumaan?

Kohta menemme anoppilaan, ja viemme nyt uunissa paistuvan kinkun mukanamme. Isälläni on selkä revähtänyt ja veljelläni käsi murtunut, joten minun sukuani emme näe tänään (näin veljeäni eilen). Toivon että ehtisimme kotiiin niin aikaisin, että meillä olisi hetki aikaa keskenämme.

[näyte vuoden 2004 arkistosta]

Tahtoo nukkumaan!

Jaksan juuri ja juuri käydä töissä ja ulkoiluttaa koiran, hoitaa sen leikkaushaavat ja lääkitykset, sitten kutsuu iltaharrastukseni: sohvassa torkkuminen. Ja jatkuu noin klo 21.30 aloitetuilla yöunilla...

Kuitenkaan en saa riittävästi unta (riittävästi = 14 h/ vrk?), sillä öisin heräilen milloin mistäkin syystä - onneksi koira on sentään jo tervehtinyt sen verran, ettei enää itke öisin.

Kaikki jouluhommat on aloittamatta, ja ulkomaan paketit pitäisi pistää jo menemään. Annelin ja Onnelin häät on viikonloppuna ja häälahja on aivan kesken..

Niin, tiedän. Nyt pitäisi relata ja jättää suosiolla osa asioista tekemättä. On vain niin, että joulun alla sosiaalinen paine (suvut, kummilapsen vanhemmat, ystävät) on aika kovaa, ja sitä on vaikea vastustaa.

[näyte vuoden 2004 arkistosta]